![[ RAUMAN SATAMA // PORT OF RAUMA ]](ylakuvat/ylaosa02.jpg)
Rauman satama tilasi keväällä 2005 EP-Logistics Oy:ltä sataman voimassaolevan yleissuunnitelman tarkistamisen. Tarkistus rajattiin koskemaan Ulko-Petäjäksen aluetta ja Iso-Hakunin päätyä, käytännössä nykyisen konttisataman laiturin jatkamista. Tehtäväsisällöksi määritettiin sataman laajennussuunnittelu yleissuunnitelmatasolla ja laajennusten liittäminen joustavasti nykyiseen, jo rakennettuun satamakokonaisuuteen. Tavoitteena oli luoda lähtökohtien ja perusselvitysten sekä luonnosten avulla 2 - 4 pidemmälle valmisteltua yleissuunnitelmatasoista vaihtoehtoa kustannuslaskelmineen sekä vaihtoehtojen arviointiin liittyvä vertailu. Näiden perusteella valittaisiin toteutettava vaihtoehto. Yleissuunnitelmaan liittyen tehtävä sisälsi vaihtoehtoisten aluekäyttöehdotuksien esittämisen asemakaavan puitteissa sekä perusteltujen toimenpide-ehdotuksien esittämisen maankäytön tehostamiseksi. Vaihtoehtoiset suunnitelmat tehtiin seuraavista lähtökohdista:
pyritään käyttämään asemakaava-alue mahdollisimma hyvin hyödyksi
pyritään laituripituuden maksimointiin
laiturilinjan suuntaa määritettäessä otetaan vallitsevat tuulen suunnat huomioon
massatasapainon huomioon ottaminen; käytettävissä on kaikkiaan lähes 2 miljoona m³ir täyttömassoja, osin syvennettävältä väylältä ja osin kallionleikkauksesta Ulko-Petäjäksen alueelta.
Tehtävän kuluessa laadittiin kymmenkunta vaihtoehtoista suunnitelmaa. Näiden merkittävimmät erot olivat laiturilinjan sijoittumisesta aiheutuva pituusero ja sitä kautta alueen suuruus. Aluekoot vaihtelivat alle 20 ha:sta noin 30 ha:iin. Päävaihtoehdoiksi uodostui vähitellen kaksi ratkaisua, joiden merkittävin ero oli laiturilinjan sijoittumisessa, karkeasti joko kaakkois-luode-suunnassa Iso-Hakunin puolelle tai lähes lännen suuntaisena Iso-Saukon puolelle. Päävaihtoehtojen pintaaloissa syntyy noin 5 ha:n ero Iso-Saukon uoleisen laiturisijoittelun eduksi (25 ha/30 ha). Nämä päälinjat muodostuivat käytössä olleiden luotausten syvyystietojen perusteella. Myöhemmin, kun käyttöön saatiin pohjatutkimustiedot, todettiin, että kumpikaan suunnitelma ei täytä asetettuja lähtökohtia massatasapainon ja pohjan rakennettavuuden suhteen.
Pohjatutkimusten perusteella laadittiin tämän jälkeen lisää vaihtoehtoja yhdessä rakennesuunnittelijan, Matti Pitkälä Oy:n suunnittelijoiden kanssa. Työn tuloksena päädyttiin Petäjäksen osalta ratkaisuun, jossa 450 metriä pitkä laiturilinja kulkee suunnilleen pohjoinen - etelä -suunnassa. Ehdotettavassa ratkaisussa alueen pinta-ala on noin 20 ha. (kts. kuva 9)
Konttisataman osalta laituriratkaisuksi esitetään nykyisen paikan jatkamista noin 20 metrillä ja sen jälkeen lisäpaikkaa, joka jatkuisi sisäänpäin porrastettuna noin 30- 40 metriä samansuuntaisena nykyisen laiturin kanssa noin 250 metriä. Siitä eteenpäin Iso-Hakunin kärki esitetään rakennettavaksi louhospenkereenä, minkä jälkeen Iso-Hakuni on käytännössä loppuun rakennettu. Koko yleissuunnitelmatarkistuksen alustava kustannusarvio valmiiksi rakennettuna on noin 52 M€.
Yleissuunnitelman tarkistuksen yhteydessä tuli esiin joitakin yksittäisiä asioita, joiden kehittämiseen on syytä kiinnittää tässä huomiota:
Ulko-Petäjäksen layout-ratkaisussa laiturin sijainti ja suunta ovat sellaisia, että tulisi selvittää, minkälaisia riskejä aiheutuu laiturissa oleville aluksille kovan luoteistuulen aikana
Suunnitelmassa esitetään Ulko-Petäjäksen alueelle johdettava rautatie linjattavaksi nykyisen Petäjäksen radan jatkeena kaoliinivarastojen ohitse. Vaihtoehtoisena ratkaisuna ehdotetaan tutkittavaksi, olisiko mahdollista johtaa rata lähempänä Pikisaaren laituria Ulko-Petäjäksen pohjoisreunaa pitkin. Tämä tehostaisi alueen käyttöä.
Ympäristövaatimukset saavat koko ajan yhä suuremman merkityksen. Eräs seuraus ympäristövaatimusten lisääntymisestä on, ollut se, että on yhä vaikeampi saada lisääntyvälle satamaliikenteelle tarvittavia alueita. Samalla kun ympäristöön kohdistuvat vaatimukset ovat vaikeuttaneet satamien laajennusalueiden käyttöönottoa, on aluetarve kasvanut mm. lisääntyneen yksiköinnin johdosta. Kilpailun vapautuminen ja sen myötä useamman ahtaajan toimiminen samassa satamassa, esimerkiksi terminaalikohtaisesti, lisää myös tilantarvetta.
Rauman satamassa tapahtuneen kehityksen nopeutta kuvannee se, että vuonna 1999 valmistuneessa sataman kehittämissuunnitelmassa Ulko-Petäjäs varattiin "tulevaisuuden" laajennusalueeksi. Ulko-Petäjäksen pullonkaulaksi muodostuu todennäköisesti ensimmäiseksi kenttäkapasiteetti nykyisellä teholla ja toimintamallilla arvioituna. Kenttäkapasiteettia voidaan nostaa siirtymällä kehittyneempään käsittelyjärjestelmään ja/tai lisäämällä konttien kiertonopeutta.
Kaikki ylläesitetty merkitsee sitä, että Rauman sataman laajennusmahdollisuuksien varmistamiseen on jatkuvasti panostettava samalla kun mietitään uusia toiminnallisia ratkaisuja.